Hopi prophecy

Auringonpimennys ja myytti

Kaikkialla Suomessa näkyy osittainen auringonpimennys perjantaina 1.8. keskipäivällä. Suurimmillaan Auringosta peittyy Utsjoella 80% ja Helsingissäkin siitä pimenee yli puolet.

Aurinko pimenee Kuun liikkuessa Auringon eteen. Sattuman oikusta Kuu ja Aurinko näyttävät Maasta katsottuna suunnilleen saman kokoisilta, joten Aurinko voi peittyä täydellisesti Kuun taakse.

Elokuun ensimmäisen päivän pimennys alkaa täydellisenä Kanadan arktisesta saaristosta, josta se jatkuu Jäämeren yli Siperiaan. Sen ylitettyään Kuun varjo kiittää läpi läntisen Mongolian Pohjois-Kiinaan, jonne pimennys päättyy.

Täydellinen auringonpimennys nähtiin Suomessa viimeksi vuonna 1990 ja seuraavaa saadaan odottaa vuoteen 2126. Osittaistakin auringonpimennystä saadaan odottaa pitkälle seuraavalle vuosikymmenelle. Lähde: Ursa

Seuraa pimennystä livenä Nasan sivuilta tästä


Auringonpimennysmyytti

Kerran aurinko, kuu ja tähdet liikkuivat henkien ohjaamina. Ajan myötä henget kuitenkin kyllästyivät ja alkoivat riidellä siitä, kuka pitäisi huolta taivaankappaleista. Päästäkseen velvollisuudesta henget päättivät antaa humanoideille mahdollisuuden hallita näitä kaukaisia kiertolaisia. Monet kiinnostuneet matkasivatkin hakemaan tätä herruutta. Henget päättivät valita vastuuntuntoisen etelänhaltianaisen, joka oli kulkenut pitkän tien vuorten taa.

Saattaa kuulostaa siltä, että taivaankappaleiden ohjaileminen on jotakin mahtavaa ja elämää suurempaa. Yhtä lailla se on kuitenkin velvoitteita, sillä aurinko, kuu ja tähdet eivät saa harhailla pois radaltaan. Ne ovat suuntien määrittämisen kannalta hyvin tärkeitä; sitä paitsi aurinko antaa Eoralle osan lämmöstään.

Niinpä henget tiesivät ottavansa riskin antaessaan taakan humanoidille. He olivat kuitenkin halukkaita näkemään, miten hyvin etelänhaltia uudesta velvoitteestaan selviäisi. Jotta nainen voisi yöt päivät vahtia taivaankannen liikkeitä, antoivat henget hänelle voimia pysyä hereillä iäti. Luonnollisesti vei enemmän voimia olla jatkuvasti yksin, nukkumatta ja hallinnassaan niin vaativia asioita, joten normaali humanoidi kuolisi hyvin pian aloitettuaan johtuen voimiensa vähyydestä.

Aluksi kaikki meni hyvin. Ajan myötä etelänhaltia alkoi kuitenkin kyllästyä ainaiseen yksinoloon hereillä, vailla unohduksen hetkiä. Elämä alkoi tuntua merkityksettömältä huolimatta suunnattomasta vastuusta. Eräänä päivänä nainen päästikin kuun radan ohittamaan auringon radan sen sisäpuolelta niin, että auringon loiste peittyi. Lähinnä nainen kokeili tätä nähdäkseen, pystyisikö siihen. Henget eivät silti osanneet arvostaa temppua, joka muille humanoideille oli pelottava ja selittämätön auringonpimennys, ensimmäinen laatuaan.


Luonnollisesti henget vapauttivat etelänhaltianaisen tehtävästään ja samalla ikuisesta elämästä. Nainen menehtyi vanhuuteen; virheestään ilmeisesti viisastumattomat henget antoivat vastuun eteenpäin vuorikansalaismiehelle. Uusi taivaankappaleiden vartija valitettavasti sortui hänkin kokeilemaan auringon pimentämistä vain seitsemäntuhatta ja kuusisataa päivää [eli noin kaksikymmentäkuusi ja puoli Eoran vuotta] etelänhaltian lankeemuksen jälkeen.

Vihdoinkin jotain oppineena henget päättivät tehdä taivaan herruudesta väliaikaisen tehtävän. Jokaisen vartijajakson tuli loppua auringonpimennykseen, jonka jälkeen ensimmäisen ehdokkaan saavuttua edellinen vartija luovuttaisi velvollisuutensa eteenpäin ja yleensä kuolisi melko pian jälkeenpäin. Vartijajakson pituudeksi tulisi tuo tuhatkuusisataa päivää. Melko pian noiden päivien jälkeen entinen vartija kuolisi, vaikka olisikin ollut nuori aloittaessaan.

Enfit tekivät nopeasti perinteen siitä, että lähettivät oman edustajansa hyvissä ajoin paikalle ottamaan tehtävän vastaan. Hitaasti mutta varmasti koko taivaankappaleiden hallinta muuttui pelkäksi myytiksi muiden kansojen keskuudessa. Vastuullisina henkilöinä enfit ovat hoitaneet velvollisuutensa hyvin ja auringonpimennyksiin on totuttu. Kilpailevat käsitykset pimennysten synnystä ovat saaneet jalansijaa joidenkin kansojen keskuudessa, mutta useimmille asia ei ole kovin tärkeä. Näin ollen, koska taivaankappaleiden hallintapaikka on yleisestä muistista haipunut ja koska useimmat eivät toivo eliniän lyhennystä, harvat muut kuin enfit ovat jaksaneet edes lähteä etsimään tuota valtaa ja vastuuta.

Lähde