Vanhan sielun tunnuslause on: “Tee sinä mitä haluat, minä teen mitä minä haluan.” - Tässä tahti muuttuu. Aiemmissa kierron vaiheissa sielu ei tuntenut niin voimakasta vetoa etsimiseen kuin nyt. Tässä vaiheessa mukana on uudenlaista ja syvempää luovuutta, joka on osa etsintää.
Vanha sielu kokee muut osana jotakin suurempaa, johon myös hän itse kuuluu ja tästä seuraa se, että hän tajuaa ettei ole olemassa mitään muita ongelmia kuin ne, joita väärä persoonallisuus luo puolustuksekseen. Vanhojen sielujen on kuitenkin vaikeata rikkoa näitä totuttuja malleja, koska he entistä useammin valitsevat sellaisen tien, jolla kohtaavat vähiten vastustusta.
Vanhempi sielu nauttii tavallisesti kovasta ruumiillisesta työstä, vaikkakin he harvoin työskentelevät käsityöläisammateissa. He saattavat hakeutua myös korkeampaan koulutukseen, mutta eivät välttämättä. Jos heidän opettajansa painostavat heitä, he tekevät näin tai jos heistä tuntuu, että heidän tehtävänsä jollain tavoin vaatii, he hankkivat itselleen suosituksia. Tästä syystä monet vanhat sielut ovat puutarhanhoitajia. Nuoret sielut upeilla maatiloillaan maksavat heille hyvin siitä, että he harjoittavat tätä synnynnäistä lahjakkuuttaan. Keskikausaalitaso hyödyntää tästä ansaitut rahat lisätäkseen vaikutustaan fyysisessä maailmassa. Tästä on olemassa myös toinen näkökulma. Syvemmällä tasolla vanha sielu tajuaa aineellisten saavutusten turhanpäiväisyyden ja väliaikaisen luonteen ja sen vuoksi siltä puuttuu voimakas tarve antaa näyttöjä. Vanhat sielut ovat erittäin taitavia jopa vähäpätöisimmissäkin tehtävissä. Kaikkien vanhojen sielujen vietti vetää heitä kohti hengellistä kehitystä. Sen vuoksi he antavat mielellään kaiken muun siirtyä syrjään. Kuka tahansa heistä voisi saavuttaa mitä tahansa, mutta entistä useammin vanhat sielut valitsevat elämän, jossa tavallisen maailman työskentely-ympäristö ja henkiinjäämiskamppailut eivät kosketa heitä. Työssään he valitsevat ammatin, joka on miellyttävä eikä erityisen vaativa niin, että he ovat vapaita pyrkimään vaivatta todellisiin päämääriin ellei sitten tuo työ itsessään auta heitä etsinnässä. Tästä syystä vanhan sielun viimeisillä tasoilla olevat harvoin hakeutuvat hyvinpalkattuun työhön edes lyhyiksi ajanjaksoiksi.
Vanhojen sielujen uskonto on laaja-alainen ja siihen sisältyy omalaatuisia rituaaleja. Puiden täyttämistä lehdoista muodostuu katedraaleja ja tunnustettujen mestareiden läsnäolo on vanhojen sielujen koettavissa. Tässä viimeisessä kierrossa ymmärretään synteesin merkitys ja vanhat sielut pitävät harvoin kiinni mistään opinkappaleista.
Vanha sielu on huoleton ja välinpitämätön seksin suhteen varhaisissa tasoissa, koska eroottinen rakkaus alkaa menettää viehätystään. Kierron viimeisellä tasolla vanha sielu ei yleensä osallistu siihen, koska siitä puuttuu tarkoitus (seksi ei tuo mitään uutta elämään). Vanha sielu on kuitenkin hyvin aistillinen ja nauttii läheisestä fyysisestä kontaktista. Hänellä on kokemusta ja hän on jännittävä kumppani varhaisemmissa kierron vaiheissa oleville, mutta voi olla hyvinkin pettymystä tuottava rakastaja, koska suhtautuu seksiin viileästi ja huolettomasti.
Vanhojen sielujen ruuanlaittotaidot ovat hyvin epämuodollisia: he pitävät reseptejä suuntaa-antavina pikemminkin kuin raamattuina ja käyttävät mausteita ja yrttejä vapaasti. He leikkaavat mieluummin homeisen kohdan juustosta ja mädäntyneen paikan hedelmästä kuin heittävät koko ruuan pois. Vanhat sielut tuntevat olonsa kotoisaksi kaikkien elävien olentojen seurassa. Viininteko on muinaista taidetta: useimmat viinikauppiaat ovat vanhempia sieluja ja he ovat harjoittaneet tuota ammattia aiemminkin ja palaavat siihen hyvin mielellään. He voivat päästää valloilleen puutarhanhoitoa kohtaan tuntemansa rakkauden, ansaista sillä elantonsa ja välttää samalla maailman tarjoaman oravanpyörän.
Olemme kertoneet tällä ryhmälle aiemmin, että useimmat vanhat sielut viihtyvät muiden luontokappaleiden seurassa ja tuntevat kiintymystä niitä kohtaan. Useimmat vanhat sielut innostavat eläimiä tuntemaan luottamusta ja eläimet reagoivat tähän hyvin luonnollisesti. Jotkut vanhemmat sielut huomaavat jopa sen, että tämä kiintymys laajenee koskemaan myös villejä ja pelokkaita eläimiä. Muutamat tämän ryhmän jäsenet ovat osoittaneet tällaisia piirteitä. Mitkä tahansa huonot kokemukset eläimistä varhaisemmassa iässä aiheuttavat jonkin verran kammoa. Vanhempi sielu ei yleensä lähesty hyökkääviä lajeja eikä sille tule mitään fobioita kuten sillä on ollut aiemmissa kokemuksissa entisissä elämissään.
Useimmat pörröiset ja takkuiset koirat kuuluvat vanhoille sieluille. Vanhat sielut alkavat kokea läheisyyttä villieläimiä ja kaikkia eläviä luontokappaleita kohtaan. He ratsastavat jälkiä seuraten. Vanhat sielut eivät vielä kuitenkaan ymmärrä, että heidät kaikki on temmattu mukaan suunnitelmaan, joka on viimeinen koollekutsuminen. Siitä vanhan sielun kierrossa on kysymys. Kaikki vanhat sielut hakeutuvat lopulta filosofian ja taiteiden pariin. Jotkut tulevat vastenmielisemmin kuin toiset, mutta tulevat kuitenkin. Kaikkialla maailmassa heidän sieluperheensä osaset etsivät tuota kodin luomaa tunnetta. Jotkut eivät tiedä mitä he etsivät, mutta kokevat kuitenkin tyhjiön.
(Ote kirjasta "Viestejä Michaelilta".© Chelsea Quinn Yarbro 1979.) Lisätietoa tästä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti